Niin, edellisestä kirjoituksesta on taas ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin. Mitä onkaan tapahtunut sen jälkeen kun päätin pysäköidä kelkkani kesää varten? No, luonnollisesti kävimme kelkkaretkellä. Lunta oli Fardalenissa ja Colesdalenissa riittävästi, mutta yksi vuolaana virrannut joki jouduttiin ylittämään. Hyvin siitä pääsi, kun vähän otti vauhtia.
Vuorovesi oli epätavallisen matalalla, joten pääsin kävelemään aivan laivalle asti. Myös lastaustornille johtava penger oli melkein pinnan tuntumassa.
Viinimestarimme Henrik tarjoaa muovisesta valkoviinipullosta maukasta vesijohtovettä.
Kjersti, surullisen hahmon käytävänaapuri.
Marina, joka ei ollut koskaan käynyt mökkiretkellä. Kristianilta lainattu kiväärin natsi-Saksan peruja hakaristeineen kaikkineen.
Anyasta en ottanut yhtään kuvaa tällä retkellä, mutta tässäpä kuva edeltävän viikon syntymäpäiviltä. Kakku on allekirjoittaneen tekemä.
Tämän jälkeen olikin luvassa tenttiin lukemista, josta ei riitä kerrottavaa jälkipolville. Tenttiä edeltävänä viikonloppuna vanhat tuttavani Erik ja Steffen tulivat kyläilemään, ja olosuhteista huolimatta otimme taas kelkat talviteloilta. Tosin tällä kertaa jokilaaksossa oli sohjoa, vettä ja paljasta maata niin paljon, että kävelimme suosiolla viimeiset seistemän kilometriä vetäen polttopuilla, makuupusseilla ja myöhemmin kivihiilellä lastattua pulkkaa perässämme. Retki oli antoisa, mutta raskas sekä ajajille että kalustolle. Harvoinpa sitä tulee seistyä kiinni jääneen kelkan vieressä polvia myöten sohjoisessa joessa. Jouduin käyttämään omaa hinausköyttäni oman kelkkani hinaamiseen, ja jokilaaksossa yrittäessäni väistää toista keskelle jokea jumiin jäänyttä ryhmää ajoin kelkan ympäri. Mitään vakavampaa ei kuitenkaan sattunut kenellekään, mitä nyt itsetunto otti kolauksen. No, harvapa voi sanoa tehneensä moottorikelkkaretken kesäkuun ensimmäisenä päivänä.
Steffen ja Erik tauolla auringonpaisteessa. Saimme kaikki mukavan rusketuksen.
Tentti meni kohtalaisen hyvin. Professori Marchenkon tentit ovat tunnetusti vaikeita, mutta uskon, että tuosta tulisi arvosanaksi yhdessä omasta mielestäni varsin hyvien raporttien kanssa vähintään C, ehkä jopa B, eli 2 tai 3 meikäläisen asteikolla. Jossain välissä sain myös toisen kurssin (Frozen Ground Engineering) tulokset. Vitonenhan (arvosana A) sieltä napsanti. Mmm...
Lainasin pari päivää takaperin fillaria Ida Heleneltä ja kävin hieman pyöräilemässä Endalenissa, kaivos numero 5:llä.
Endalenissa on myös Airlift AS:n tukikohta. Kaivoksella ollessani lähtivät helikoptereineen jonnekin ja palasivat pian laatikon kanssa.
Ylhäällä kaivoksella.
Pitihän sitä hieman patsastella...
Eilen laitoin myös kelkan lopullisesti talviteloille ja pakettiin. Tobias hieman ehdotteli tapaamista kelkkaretken merkeissä uutenavuotena. Ehkäpä sitä voisi piipahtaa täällä pimeyden keskellä ja laittaa sen jälkeen kelkan myyntiin.
Viime päivät onkin sitten heitetty hyvästejä lukukauden aikana saaduille kavereille. Tähän mahtui myös erinäisiä tapahtumia, joiden seurauksena tämä viimeinen viikko on ollut yhtä helvettiä. No, ehkä tästä selvitään ajan kanssa.
Tyhjä parakki kahden maissa aamulla.
Maanantaina lennän Tromssan ja Oslon kautta takaisin Suomeen ja viikon päästä aloitan työt vanhassa työpaikassani. Yritän muistaa kirjoittaa jonkinlaisen lopetuksen tälle blogille ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti